Nälkä, mikä ihana tekosyy

Heipparallaa ja mukavaa uutta viikkoa ! Viikonlopun syömisten jälkeen voisi kuvitella, etten aiheesta enää jaksaisi turista, mutta voi kulkaas, oikein helposti jaksan eikä tee edes tiukkaa. Ruoka kun on tunnetusti lähellä sydäntäni, heheh ;) 

Aina silloin tällöin selailen ruokakirjoja ja -blogeja sillä silmällä, ja viime viikkoinen blogikierros tuotti tulosta. Sisustus ja sepustus -blogista löytyi linkki tällaiseen reseptiin (klik), ja niinpä eilen päivällisemme oli paistettua lohta ja lämmintä tomaatti-sipulisalaattia (lisukkeeksi tein kermaperunoita). Helppoa, nopeaa ja hitsin maukasta - kannattaa kokeilla !

Alla oleva jälkkäri syntyi viime viikolla kaapista löytyvistä aineista, kun odottelimme harvinaista ja sitäkin tärkeämpää vierasta, rakasta pikkuveljeäni, kylään <3 Tuunatusta Pappilan hätävarasta tuli aikas jouluinen, kun läjäyttelin kulhoon kerroksittain pipareita, puolukoita, kinuskia ja kermavaahto-kermaviili -seosta. Hyvää, mutta kyllä samaisesta jälkkäristä mustikka-kaurakeksi -versio vie voiton...

Ruokateemalla jatketaan, tosin muffinssilinjalla (wink-wink, huomaa pipo ja mekko) :) 

Aika päheet kuosit, eikö ?

Ja lopuksi vielä todiste, että glögikausi tuli korkattua lauantaina <3 Kyllä maistui glögi ihanalta lähes vuoden tauon jälkeen ja vieläpä kun kyytipoikana oli uunituore joululehti - voi ei miten hurmaavia reseptejä, mahtavia kuvia ja loistavia haastatteluja. Tuota selailemalla ei voi olla fiilistelemättä tulevaa suurta juhlaa...

Oikein ihanaa viikkoa teille ihan jokaiselle !

Viirin väsäystä

Heipsan teille :) Toivottavasti viikonloppu on alkanut mukavissa merkeissä ? Me kotiuduttiin hetki sitten koko aamupäivän kestäneeltä Jumbo -reissulta, jossa oli synttärihulinat ja mm. hienoja akrobatianäytöksiä. 

Ja arvatkaas mitä, meillä ensimmäiset joululahjat hankittuna, jes :) Kerrankin saatiin aloitettua tuo touhu ajoissa, toisin kuin yleensä, jolloin se jää aina suunnitteluasteelle. Toivoisin, että joskus oppisin olemaan niin ajattelevainen ja kaukaa-viisas, että osaisin ostaa lahjuksia sitä mukaan, kun "saajansa-näköinen-lahja" tulee vastaan. Näin kai välttyisi siltä, että ostan-nyt-tällaisen-kun-jotain-on-pakko-ostaa. Ei hyvä. Ja voih, odotan jo nyt että pääsen lähempänä joulua avaamaan paketointipajan, mä niiiiiin rakastan lahjojen paketointia. Saa hartaasti miettiä mitä näistä kymmenestä lahjapaperista käytän, mistä juuri tämä lahjansaaja tykkäisi, ja millaisen rusetin just tähän lahjaan teen. Joululaulut soi taustalla ja glögimuki höyryää vieressä... hmmm, ihanaa ... :) 

Kuten otsikko kertoi, viirihommissa olen ollut. Aikoihin en ollutkaan viirejä tehnyt, kun kotoolta ei tunnu enää löytyvän paikkaa, mihin sellaisen laittaa... Mutta nou hätä, kummipojan äitee vinkkasi taannoin, että poitsun huoneeseen sellainen olisi kiva, joten tällä viikolla syntyi viiri, sini-punainen ja pirteä sellainen. 

Jep, mutta nyt suuntaan lenkille haukkaamaan raitista ilmaa. Käsky kävi, että lenkkiin kuulemma pitää sisältyä koukkasu lähikaupan kautta, TUC-keksit näemmä puuttuu illan juustoherkuista. Eli meillä herkuttelua tiedossa, ja aatoksissa kävi korkata tänään glögikausi...

Joko te olette aloittaneet sen ?

Leppoisaa viikonlopun jatkoa teillekin <3 

Pallovalot

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa (iskäni sanoja lainatakseni)... Tänään siis valaistusasiaa.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että olen jouluihminen henkeen ja vereen ja ehdottomasti sitä mieltä, että pimeään vuodenaikaan kaikki mahdollinen valo ja piristys on tervetullutta. Tästäkin huolimatta tänään mielessäni tunnuin sanovan pienen 'ohon'... Nimittäin tämän päiväisellä ulkoilureissulla erään omakotitalon mahtavan kokoisessa tuijassa tuli vastaan tämän syksyn ensimmäiset näkemäni ulkovalot / pihavalot / jouluvalot / kausivalot, miksikä niitä nyt haluaakaan kutsua. En oikeastaan tiedä miksi ulkovalojen näkeminen muka oli niin ihmeellistä, sillä mennäänhän jo lokakuun loppupuolella. Ehkei vielä vaan tunnu, että talvi olisi jo niin lähellä... Hullunkurisen hommasta teki se, että lunta ripsotellen (ensilumi, jee) jatkettiin matkaa eteenpäin ja huomattiin, että parin talon päässä kesäkukat kukoisti kauniisti, ihan niinkuin meidänkin naapurintädin terassilla. Että aikamoinen yhdistelmä. Ei sentään saman talon pihassa olleet jouluvalot ja kesäkukat, siinä olis jo ollut asennetta. Milloinkas teidän pihalle ilmestyy ulkovalot valoa ja tunnelmaa luomaan ?

Valoa tosiaan kotiinkin kaipailen kun illat alkaa pimenemään jo kuuden jälkeen. Pari viikkoa sitten laitoin elokuussa Prismasta ostamani Sirius Bolette -pallovalot olkkariin, ja kyllä ne on hienot. En yhtään ihmettele että ovat tällä hetkellä niin suosittuja. Ja vaari, ne ei varsinaisesti ole JOULUvalot, koska niitä myydään kesällä ;-) Kaupassa kun nämä ihanuudet näin, en sitten mitenkään päin osannut päättää, ostanko luonnonvalkoiset (pure white) vaiko tuollaiset värikkäät nordic naturet, joissa on viittä eri väriä (ruskea, harmaa, tummanvihreä, beige ja luonnonvalkoinen). Niin että ostin sitten kummatkin (ja Heke kiitteli) ! Noh, se valinnanvaikeus jatkui silloinkin kun lupa näiden esillelaittamiseen heltisi, joten vaihdellaan fiilingin mukaan...

 Valojen asennuskavereina mulla oli tällaiset tsirpukat <3 

Voitte varmaan arvata mikä oli meidän seuraava proggis, kun pallovalot oli saatu laitettua. 

Ettei vaan liittyis leluihin ja siivoamiseen...

Syyssäpinää ja kerhokuulumisia

Pihatalkoita, lettukestejä ystävien kanssa, Elsan nimpparikaffeja ja lippapipokankaiden hypistelyä ja ihastelua (ja vähän myös niiden ompelua anopin avustuksella). Niistä on tämä meidän viikko noin niinkuin lyhykäisyydessään tehty. Hitusen normaalia kiireisempi viikko on ollut, ohjelmaa on kehitelty (tai oikeastaan kehittynyt) joka päivälle, ja oikein odotin tämän päiväistä kotipäivää, että saa vaan olla. Iloksemme saatiinkin tänään seuraa, kun Milla-syyslomalainen tuli meille päiväseltään leikkiseuraksi. Elsa ja Milla pitivät äsken lepo- ja piirrustushetken vaatehuoneessa ja kuulin, kun Elsa sanoi Millalle "onpa kiva kun tulit meille". Voi että, pikkutytsi on niin iloinen isosta ystävästään <3 

Eilen Elsan kerhossa oli vartin keskusteluhetki, jossa käytiin läpi lapsosen reilun kuukauden kestänyttä kerhotaivalta. Vähän Heken kanssa jännitettiin että miten tuo meidän tsirpukka on osannut käyttäytyä ilman vanhempien valvovaa silmää, mutta onneksi saatiin huokaista helpotuksesta. Kovasti kehuivat tyttöä: sosiaalinen, touhukas ja aktiivinen, motorisesti kehittynyt, tykkää eniten yhteisistä satu-, laulu- ja liikuntahetkistä, ja useimmiten muistaa odottaa omaa vuoroaan (heheh, 'useimmiten', noh, parempi kai sekin kuin 'harvemmin'). Elsasta on tämän syksyn aikana tullut oikea duracell-pupu, energiaa riittää vaikka muille jakaa, mutta toisaalta sen vastapainoksi jaksaa myös olla aloillaan ja esimerkiksi näprätä pienillä hamahelmillä helposti puolikin tuntia. Oltiin pikkuriikkisen huolissamme, että onko neidistä tullut jo liiankin päällepäsmäri (kotona havaittu moista), mutta ei kuulemma, ottaa muutkin huomioon ikäistensä tavalla. Huoh, se oli hyvä kuulla ! Lisäksi sanoivat, että oikein hyvä että haettiin Elsalle kerhopaikkaa, hän kuulemma oikein imee tietoa itseensä ja on selkeästi otollinen kaikelle kerhossa tehdylle ja opitulle. Nopsaan muuttui huoli suureksi ylpeydeksi... voi tätä vanhemmuuden tunneskaalaa ! 

No mutta, nyt pienempi heräsi päikkäreiltä, joten suunnataan ulos koleaan syyssäähän. Facessa espoolaiset kaverit hehkuttivat tänä aamuna satanutta lunta, muttei meillä sellaista herkkua ole näkynyt. Kuis siellä, missä sä olet ?  

Villasukkia ja viemisiä

Syksyn tietää taas tulleen, kun iltaisin tekee mieli kaivaa kutimet esiin ja käpertyä sohvannurkkaan kuuntelemaan puikkojen kilkatusta.. Mulla näin pääsi käymään itseasiassa jo syyskuun alussa, ja parisen viikkoa sitten sain valmiiksi viime talvena aloitetut villasukat. Monta paria on työn alla, siis samaan aikaan, mutta nämä itselleni tehdyt saivat olla ekat valmistuneet kappaleet.

Viime perjantaina käytiin kylässä mun vanhalla pesiskaverilla ja tovin pohdin, että mitä viedä viemiseksi pieneen yksiöön, jota asuttaa kaksi henkilöä eikä tilaa varmaan ole liikaa noin niinkuin ylimääräiselle "krääsälle"... Sitten keksin tällaisen "trendiviemisen", jota monet blogit tuntuu olevan pullollaan. Lasipurkkiin laitetut suklaamuffinssin kuivat aineet, johon saajan tarvitsee vain lisätä munat, voi ja suklaa, sekoittaa, ja sen jälkeen laittaa vuokiin ja uuniin. Ja se tärkein, herkutella ! Hauska idea varsinkin ei-niin-leipojalle, ja lasipurkillekin toivottavasti löytyy käyttöä ! Oletteko te antaneet tai saaneet tällaisia viemisiä / tuomisia ? 

Nyt lähdetään Elsan kanssa nimpparikakun tekoon.

Huomenna on SUURI juhlapäivä (heheh), murmelin nimpparit <3

Puolukka-valkosuklaaneliöt

Heipsan ! Sadepäivän kunniaksi pidettiin tyttöjen kanssa leivontahetki ja leivottiin vierasvaraksi pakkaseen puolukka-valkosuklaaneliöitä. Tätä herkkua anoppini on leiponut monta kertaa ja vaikken yleensä niin happamien puolukoiden ystävä ole, niin tämä on hitsin hyvää - mainio combo nuo puolukat ja valkosuklaa, meinaa viedä kielen mennessään ! Alunperin ohje on ilmeisesti Pirkka-lehdestä, mutten enää löytänyt reseptiä Pirkan-nettisivuilta...

Puolukka-valkosuklaaneliöt

(20 palaa)

3 munaa

1 ½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150g voita

½ dl maitoa

200g valkosuklaata

3 dl puolukoita

1. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, ja käänetele seos 

munavaahtoon. Sulata voi ja lisää se maidon kanssa taikinaan.

2. Rouhi puolet suklaasta ja lisää taikinaan.

3. Vuoraa suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka (20cm x 28cm) leivinpaperilla. 

Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Ripottele pinnalle puolukat.

4. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 40min. Jäähdytä. 

Sulata loput suklaasta mikrossa ja valuta jäähtyneen piirakan päälle. 

Leikkaa piirakka paloiksi ja tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.  

Kivaa keskiviikon jatkoa teille :)

Herkuttelua ja kirpparointia

Hiphei :) Tällä erää pikainen päivitys ja kuvia ihanan laiskasta viikonlopustamme... Tarkoitus oli tehdä pihahommia ja muuta pientä, mutta tytöille iskeneen räkiksen takia viikonloppu muuttui pitkälti kotoiluksi. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, perjantaina tehtiin vitsin hyvä illallinen avokadopastasta ja lohimedaljongeista. Ekan kerran lievä avokadopastapettymys tuli korjatuksi ja tällä kertaa kai osasin laittaa mausteita riittävästi, osui ja uppos meinaan aikas hyvin ! Tänään valtakunnallisen korvapuustipäivän kunniaksi leivottiin Elsan kanssa pullia ja ehdin käydä kirpparillakin Myyrmäessä pyörimässä, ekaa kertaa tämän syksyn nimiin. Kirpparilta löytyi monia kivoja juttuja ja tuossa kuvaa muutamista löydöistä, joista muuten nuo vaaleanpunaiset ihanuudet astiakaappiin ovat ehdottomat lempparini tämän kerran saaliista. Eikö olekin mageet ?

Kivaa viikonlopun jatkoa teille ! 

Palkintopalapeli

Jipii, taas perjantai ja meillä ohjelmaton viikonloppu edessä ! Onkos teillä millaisia viikonloppusuunnitelmia? Ja miten ihmeessä nämä viikot menee niin hurjalla vauhdilla ? Sanotaan, että aika menee nopeasti kun on mukavaa, mutta täytyy myöntää että viime aikoina tämä kotonaolo ei ole ollut ihan niin suurta juhlaa kuin ennen. Meillä on ollut "jonkinsortin" 3v. uhmaa lievästisanottuna havaittavissa (sen todellakin voi havaita ja siitä ovat tietoisia varmaan koko naapurustokin). Noh, pitkää pinnaa, jämäkkää otetta ja paljon syliä, niin eiköhän se varmaan vuodessa-parissa hellitä (heheh). 

Viimeisin äkäpussin kesytyskeino meillä on ollut sellainen palkintotarrataulu, jossa tietyistä nimetyistä hyvistä teoista saa tarran ja tuhmentelusta tarra lähtee pois. Tänä aamuna taulun kaikki tarrat olivat kasassa ja palkinto siis tiedossa... Elsa on viime aikoina innostunut paljon lautapelien pelaamisesta, joten palkinnoksi olin ostanut kaappiin valmiiksi Elsa -prinsessa palapelin (palapelin kuvassa on siis joku Elsa-niminen prinsessa, joku Disneyn uusi hahmoko lie?). Voi että oli palapeli mieluinen, sitä tehtiin neljä kertaa peräkkäin ja heti lounaan jälkeen taas lisää (ja juuri sopivan haastava, tarkoitettu 3-vuotiaasta eteenpäin) !! Elsa on kadehdittavan pitkäjänteinen tietyissä asioissa ja wau mikä keskittymiskyky hällä on (äiti vois vähän ottaa mallia) ... Myös piirrustus- ja tarrojen tutkimishetkeä vietettiin, Selmakin oli niin tohkeissaan kun pääsi mukaan (sotkemaan pöytää). 

Nyt pyykki- ja siivoushommiin, on niin kiva aloittaa viikonlopun vietto puhtaassa kodissa. Illalla meillä luvassa saunomista, herkuttelua, avokadopastaa, namukoita ja toki Vain elämää ! 

Suloista lokakuista perjantaita teillekin !

P.S. Viimeiset pari kuukautta perjantaiherkuttelu on laajentunut koskemaan myös noita pieniä tsirpukoita. Elsakin tietää jo aamulla viikonpäivän kuullessaan, mitä tuleman pitää ja kauppalistaa kirjoitettaessa muistuttaa, että "kirjoita sinne herkkuja". Noh, mitäpä muutakaan sitä tällaisten herkkupeppujen lapsilta voi odottaa... : )