Joulu - juhlista suurin

Kuten edellisestä postauksessa lupasin, laitan heti perään kuvia ja juttua meidän jouluaatosta... 

Toivon mukaan teidän joulu on mennyt juuri sillä tavalla, kuin olit toivonutkin - rauhallisesti, iloisen riehakkaasti taikka rennon mukavasti ? Me vietettiin tänä vuonna joulua kotona, ja seuraksi saatiin Heken vanhemmat, hänen veli tyttöystävänstä kanssa ja minun iskä. Joulupukkia ei vieraisilla näkynyt, sillä tytöt oli tehneet jo hyvissä ajoin selväksi, että lahjat voi jättää oven taakse, mutta muutoin ei häntä kaivata. Vielä viime vuonna pukki oli ihan ok, tänä vuonna kaikkea muuta.

Haudoilla päätettiin käydä jo aaton aattona, ihan siltä varalta ettei aattona koko ajan tarvitsisi katsella kelloa kiireen pelossa (niin oli ilmeisesti ajatellut aika moni muukin, sillä jo keskiviikkoiltana hautausmaalla oli melkeinpä ruuhkaa ja kynttilöitä paloi kaikkialla). 

Aattoaamu oli täynnä ihanaa jännitystä, odottelua ja iloa kauan odotetusta päivästä. Joulupukin kuumaa linjaa katseltiin aamutakeissa ja joulurauhan julistamisen jälkeen suunnattiin joulusaunaan. Riisipuuron ja "tälläytymisen" jälkeen saatiin vieraat luoksemme, ja vihdoin kolmen jälkeen oveen pimpotettiin - joskin vain ne kuuluisat lahjasäkit oli odottamassa oven takana ! Ovikellon pimpotus muuten sai Elsan melkein pienoiseen paniikkiin, ja hän alkoi katselemaan piilopaikkaa sohvan takaa, kun taas Selma oli kiinnostunut menemään ovelle, kunhan syliin pääsi ennen sitä...  

Lahjojen jako sujui mukavasti, ja mikä oli ihanaa, oli kaikki pukin apulaiset osanneet tänä vuonna edes jotenkuten hillitä lahjojen määrissä. Lahjaksi tytöt sai mm. matkalaukut, nuken hoitopisteen, vaatteita, Dublon jätskipaloja, muistipelin, cd-soittimen, mikrofonit, kirjoja ja lakanat, jotka lähes kaikki oli Elsan mukaan sellaisia joita "mä olin aina tällaista toivonut" ? ;) Mieluisia lahjoja siis kaikki, kiitos teille niistä! Aattoilta kului lahjoja ihaillen, niillä kovasti leikkien, jouluruokia nauttien ja pelejä pelaillen. Tytötkin jaksoi reippaasti valvoa kymmeneen, joskin Selma oli ottanut mummin sylissä jo alkuillasta pikkutirsat.

Ihana SUURI juhlapäivä <3

Tapaninpäiväulkoilua kauniissa, joskin tuulisessa säässä.

Oikein mukavaa joulunpyhien jälkeistä aikaa ! Heke aikoo mennä tänään leffaan iskänsä ja veljensä kanssa. Mua ei sinne saa, sillä elokuvana Star Wars, mutta sen sijaan mä vien tytöt mummin hoiviin ja suuntaan itse punttisalille ! Kuullaan taas, hyvää loppuvuotta.

Malttamatonta odottelua

Yllätyyys, blogipäivitys on tehty, Tapaninpäivän iltana siihen vihdoin oli aikaa ja etenkin viitseliäisyyttä. :) Mitenkä te olette näitä joulun pyhiä viettäneet ? Kotosalla vaiko kyläpaikasta toiseen kiertäen ? Meidän joulu meni lähes pelkästään kotona ollen, mikä olikin ihanaa, sai ihan vaan rauhoittua ja lököillä, olla hetken verran jopa tekemättä mitään sen suurempaa. 

Teen tähän perään hetikohta oman postauksen meidän jouluaaton vietosta, sillä kuvia tulisi muutoin niin hurjasti, jos laittaisin nekin tähän samaan syssyyn. Jotenka tässä muisteloita meidän joulun odottelusta ja siihen valmistautumisesta, joka muuten alkoi joulukorttien tekemisillä jo marraskuun alussa, vai olikos se jopa lokakuun lopussa...

Joulukuun alussa saatiin Kuhmosta rakkaita vieraita, kun äiskäni ja pikkuveikkani tulivat meille kylään <3 PS. Kuvassa tosin ei ole äitini, heheh, vaan iskäni, joka oli tullut nimpparikaffeille...

Selman nimppareille 5.12 leipasin suklaa-piparikakun (muistiin itselleni: ei tarvitse tehdä uudestaan, oli sen verran tuhdin jämäkkää kamaa).

Yhtenä vapaana perjantaina tytöt matkalla kavereidensa luo leikkimään, ekaa kertaa KAHDESTAAN ! Toki heidät sinne vein ja hain (tarvinneeko tuota edes mainita), mutta leikkimään jäivät keskenään. Kuvanottohetkellä vielä toivoivat, että jään kyläpaikkaan seuraksi, mutta leikkien käynnistyttyä äitin olemassaoloa ei enää muistettukaan. Leikit oli sujunut mallikkaasti eikä itkun itkua ollut tullut. Reippaat tytsini, jotka ovat saaneet päiväkodista niin rakkaiksi tulleita kavereita <3

Vuoden 2015 joulukortteja oli kolmea eri mallia...

Tytöt maalasi sormiväreillä joulupalloja.

Elsa lähdössä voimisteluseuran joulunäytökseen <3 Päiväkodin kanssa olivat tätä ennen käyneet vanhuksille esiintymässä joululauluja laulaen, mutta tämä joulunäytös oli ihan omaa luokkaansa: suuri Lumon sali täynnä yleisöä, kirkas valaistus ja korviin pauhaava musiikki, ja ehkä kovin paikka, puuttuva pikkusiskon tuki. Jännitys näytti olevan lavalla melkoinen eikä itku ollut kaukana, mutta loistavasti pikkuesiintyjä selviytyi ja muisti jopa tip-tapin koreografian ! Vaikuttaa onneksi jo nyt siltä, että hänestä tulee reippaampi esiintyjä kuin allekirjoittaneesta... Thank God !

Suomen 98. Itsenäisyyspäivä

Muruset intopiukeina lähdössä ihkaensimmäistä kertaa päiväkodin joulujuhliin ! Voi mahdoton että olikin mukavat juhlat, miten pikkuiset voikaan muistaa niin paljon erilaisia lauluja, runoja ja leikkejä ? Parempaa päiväkotia ei voitaisi (tämänkään puolesta) toivoa :)

Jouluaskarteluja

Pari viikkoa ennen joulua käytiin koko perheen voimin kajauttamassa ilmoille kauneimmat joululaulut. Kirkon pihalta löytyi jotain TODELLA mielenkiintoista tilaisuuden jälkeen, hehehe...

Ystävältäni saatu upea amaryllis, joka oli valmiiksi niin pitkävartinen että laikkasin sen samantien poikki ja maljakkoon. Reppana kasvatti niin valtavat kukat, ettei lopuksi jaksanut kannatella itseään pystyssä.

Onnea on joka viikkoinen perjantaivapaa, joka mahdollistaa kiireettömät aamut ja antaa aikaa siskosten aamupusuille <3

Ystäviltä saatu komean kokoinen joulutähti

Tytöt Tuovi-mummon sylissä vaarin kalaillallisella. Ihanaa kun mummo on vielä niin virkeä ja iloinen, kumpa niin olisi vielä moooooonta joulua.

Joulukuusen koristelua joulua edeltävänä viikonloppuna. Tarkkaa puuhaa näemmä, ei parane hosua...

Tällaiselta näytti meidän jouluun valmistautuminen. Olen jo aiemminkin tainnut mainita, että tykkään eniten juurikin tästä jouluun valmistautumisesta, sen odottelusta ja suunnittelusta, fiilistelystä ja tunnelmaan pääsystä. Marraskuun alussa on ihanaa alkaa selailemaan joululehtiä, hörppiä glögiä ja kaivaa pikkuhiljaa esiin joulujuttuja, punaiset tyynyt ja torkkupeitot. Vielä näin Tapaninpäivänä ei joulukoristeet tule korvista ulos, mutta luulen että Loppiaisena olen ihan mielellään siivoamassa joulujutut kaappiin odottamaan ensi joulua ja alkamassa vastaanottamaan hiljalleen saapuvaa kevättä kotiin. Onhan päivätkin sentään jo alkaneet pidentymään, jeeee !