Yllätyyys, blogipäivitys on tehty, Tapaninpäivän iltana siihen vihdoin oli aikaa ja etenkin viitseliäisyyttä. :) Mitenkä te olette näitä joulun pyhiä viettäneet ? Kotosalla vaiko kyläpaikasta toiseen kiertäen ? Meidän joulu meni lähes pelkästään kotona ollen, mikä olikin ihanaa, sai ihan vaan rauhoittua ja lököillä, olla hetken verran jopa tekemättä mitään sen suurempaa.
Teen tähän perään hetikohta oman postauksen meidän jouluaaton vietosta, sillä kuvia tulisi muutoin niin hurjasti, jos laittaisin nekin tähän samaan syssyyn. Jotenka tässä muisteloita meidän joulun odottelusta ja siihen valmistautumisesta, joka muuten alkoi joulukorttien tekemisillä jo marraskuun alussa, vai olikos se jopa lokakuun lopussa...
Joulukuun alussa saatiin Kuhmosta rakkaita vieraita, kun äiskäni ja pikkuveikkani tulivat meille kylään <3 PS. Kuvassa tosin ei ole äitini, heheh, vaan iskäni, joka oli tullut nimpparikaffeille...
Selman nimppareille 5.12 leipasin suklaa-piparikakun (muistiin itselleni: ei tarvitse tehdä uudestaan, oli sen verran tuhdin jämäkkää kamaa).
Yhtenä vapaana perjantaina tytöt matkalla kavereidensa luo leikkimään, ekaa kertaa KAHDESTAAN ! Toki heidät sinne vein ja hain (tarvinneeko tuota edes mainita), mutta leikkimään jäivät keskenään. Kuvanottohetkellä vielä toivoivat, että jään kyläpaikkaan seuraksi, mutta leikkien käynnistyttyä äitin olemassaoloa ei enää muistettukaan. Leikit oli sujunut mallikkaasti eikä itkun itkua ollut tullut. Reippaat tytsini, jotka ovat saaneet päiväkodista niin rakkaiksi tulleita kavereita <3
Vuoden 2015 joulukortteja oli kolmea eri mallia...
Tytöt maalasi sormiväreillä joulupalloja.
Elsa lähdössä voimisteluseuran joulunäytökseen <3 Päiväkodin kanssa olivat tätä ennen käyneet vanhuksille esiintymässä joululauluja laulaen, mutta tämä joulunäytös oli ihan omaa luokkaansa: suuri Lumon sali täynnä yleisöä, kirkas valaistus ja korviin pauhaava musiikki, ja ehkä kovin paikka, puuttuva pikkusiskon tuki. Jännitys näytti olevan lavalla melkoinen eikä itku ollut kaukana, mutta loistavasti pikkuesiintyjä selviytyi ja muisti jopa tip-tapin koreografian ! Vaikuttaa onneksi jo nyt siltä, että hänestä tulee reippaampi esiintyjä kuin allekirjoittaneesta... Thank God !
Suomen 98. Itsenäisyyspäivä
Muruset intopiukeina lähdössä ihkaensimmäistä kertaa päiväkodin joulujuhliin ! Voi mahdoton että olikin mukavat juhlat, miten pikkuiset voikaan muistaa niin paljon erilaisia lauluja, runoja ja leikkejä ? Parempaa päiväkotia ei voitaisi (tämänkään puolesta) toivoa :)
Jouluaskarteluja
Pari viikkoa ennen joulua käytiin koko perheen voimin kajauttamassa ilmoille kauneimmat joululaulut. Kirkon pihalta löytyi jotain TODELLA mielenkiintoista tilaisuuden jälkeen, hehehe...
Ystävältäni saatu upea amaryllis, joka oli valmiiksi niin pitkävartinen että laikkasin sen samantien poikki ja maljakkoon. Reppana kasvatti niin valtavat kukat, ettei lopuksi jaksanut kannatella itseään pystyssä.
Onnea on joka viikkoinen perjantaivapaa, joka mahdollistaa kiireettömät aamut ja antaa aikaa siskosten aamupusuille <3
Ystäviltä saatu komean kokoinen joulutähti
Tytöt Tuovi-mummon sylissä vaarin kalaillallisella. Ihanaa kun mummo on vielä niin virkeä ja iloinen, kumpa niin olisi vielä moooooonta joulua.
Joulukuusen koristelua joulua edeltävänä viikonloppuna. Tarkkaa puuhaa näemmä, ei parane hosua...
Tällaiselta näytti meidän jouluun valmistautuminen. Olen jo aiemminkin tainnut mainita, että tykkään eniten juurikin tästä jouluun valmistautumisesta, sen odottelusta ja suunnittelusta, fiilistelystä ja tunnelmaan pääsystä. Marraskuun alussa on ihanaa alkaa selailemaan joululehtiä, hörppiä glögiä ja kaivaa pikkuhiljaa esiin joulujuttuja, punaiset tyynyt ja torkkupeitot. Vielä näin Tapaninpäivänä ei joulukoristeet tule korvista ulos, mutta luulen että Loppiaisena olen ihan mielellään siivoamassa joulujutut kaappiin odottamaan ensi joulua ja alkamassa vastaanottamaan hiljalleen saapuvaa kevättä kotiin. Onhan päivätkin sentään jo alkaneet pidentymään, jeeee !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti